Aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelu

Aineettoman omaisuuden merkitys yritysten arvonluonnissa kasvaa jatkuvasti, ja esimerkiksi erilaiset ohjelmistot, teknologiat ja muu erityisosaaminen muodostavat monien yritysten kilpailukyvyn ytimen. Aineetonta omaisuutta ovat omaisuuserät, jotka eivät ole fyysistä omaisuutta tai rahoitusvarallisuutta, mutta joilla on taloudellista arvoa ja joita voidaan hyödyntää liiketoiminnassa.

Ainutlaatuisen luonteensa vuoksi aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelu on yksi haastavimmista osa-alueista kansainvälisessä verotuksessa. Siirtohinnoittelun tarkoituksena on todentaa, että konsernin sisäiset transaktiot hinnoitellaan markkinaehtoisesti, kuten riippumattomat toimijat olisivat vastaavissa olosuhteissa sopineet. Tässä blogissa selvitetään, kuinka markkinaehtoperiaate toteutuu aineetonta omaisuutta koskevien transaktioiden hinnoittelussa, ja mitä tietoja aineettomasta omaisuudesta tulee antaa siirtohinnoitteludokumentaatiossa.

OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaan aineeton omaisuus tarkoittaa muuta kuin fyysistä omaisuutta tai rahoitusvarallisuutta, johon voi liittyä omistusoikeuksia ja jota voidaan hallita ja käyttää liiketoimintatarkoituksessa. Keskeinen aineettoman omaisuuden taloudellinen ominaisuus on se, että myös toisistaan riippumattomat osapuolet olisivat valmiita maksamaan korvausta sen käytöstä. Tällaista aineetonta omaisuutta ovat esimerkiksi immateriaalioikeudet, tuotemerkit, teknologiat ja muu lisäarvoa tuottava osaaminen.

Aineettoman omaisuuden merkitys liiketoiminnalle on helppo ymmärtää, mutta sen tarkan markkina-arvon määrittäminen on monimutkaisempaa. Aineeton omaisuus on luonteeltaan ainutlaatuista, mikä tarkoittaa, että täysin vastaavaa omaisuutta ei helposti löydy markkinoilta, kuten ei myöskään tietoa tällaisten erien arvostuksesta. Lisäksi aineettoman omaisuuden arvo on usein seurausta pitkästä tutkimus- ja kehitystyöstä, johon on saattanut osallistua useampi konserniyhtiö, jolloin luotu arvo jakautuu useamman osapuolen kesken. Aineeton omaisuus on usein hyvin arvokasta, ja helpon siirrettävyytensä vuoksi veroviranomaiset kiinnittävät sitä koskeviin transaktioihin erityistä huomiota.

Siirtohinnoittelun näkökulmasta olennaista aineettoman omaisuuden arvioinnissa on sen tuottama taloudellinen arvo ja sen vaikutus konsernin sisäisten transaktioiden hinnoitteluun. Esimerkiksi konsernin sisäiseen sopimusvalmistukseen tai jälleenmyyntiin voi liittyä aineettoman omaisuuden hyödyntämistä vaikkapa tuotemerkin tai tietotaidon muodossa, mikä tuottaa taloudellista arvoa aineetonta omaisuutta käyttävän yhtiön liiketoiminnalle. Tällaisen aineettoman omaisuuden käytön tuottama arvo on syytä huomioida kyseisen liiketoimen hinnoittelussa siten, että omaisuuden käyttö korvataan omistusoikeuden haltijalle. Aineettoman omaisuuden käytöstä maksettavan korvauksen tason määrittämiseksi on erilaisia menetelmiä, joilla hinnoittelu voidaan toteuttaa markkinaehtoperiaatteen mukaisesti.

Aineettomaan omaisuuteen liittyvien transaktioiden hinnoittelun ja ehtojen markkinaehtoisuuden arvioinnissa on olennaista tunnistaa liiketoimen osapuolet, eli konsernin sisäisessä arvoketjussa ne toimijat, jotka osallistuvat aineettoman omaisuuden kehittämiseen, parantamiseen, ylläpitoon, suojaamiseen ja hyödyntämiseen. Tätä toimintojen kartoitusta kutsutaan DEMPE-analyysiksi (Development, Enhancement, Maintenance, Protection, Exploitation). Aineettoman omaisuuden tuottaman arvon tulee kohdistua sinne, missä taloudellinen substanssi sijaitsee, eli missä aineettomaan omaisuuteen liittyvät päätökset tehdään ja liiketoiminnalliset riskit tosiasiallisesti kannetaan. DEMPE-analyysin merkitys korostuu erityisesti tilanteissa, joissa aineettomaan omaisuuteen liittyvien transaktioiden osapuolet sijaitsevat eri valtioissa, jolloin omaisuuden tuottamat tulot ja kulut jakautuvat eri lainkäyttöalueiden kesken.

Aineettoman omaisuuden arvostaminen markkinaehtoisesti perustuu sen arviointiin, mitä toisistaan riippumattomat toimijat olisivat valmiita maksamaan vastaavan omaisuuden käytöstä. OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaan hinnoittelun markkinaehtoisuutta voidaan arvioida markkinaperusteisilla vertailuilla tai tulo- ja kustannusperusteisilla arvonmääritysmenetelmillä. Markkinahintavertailumenetelmä (Comparable Uncontrolled Price, CUP) on ensisijainen aineettoman omaisuuden hinnoittelumenetelmä, jota käytetään tyypillisesti aineettoman omaisuuden lisensoinnista maksettavan korvauksen määrittämiseen. Tietoja markkinaehtoisista transaktioista eli toisistaan riippumattomien yritysten välisistä aineetonta omaisuutta koskevista sopimuksista haetaan kaupallisista tietokannoista, joita ovat esimerkiksi RoyaltyRange ja RoyaltyStat. Vertailussa pyritään löytämään ehdoiltaan ja olosuhteiltaan mahdollisimman samankaltaisia sopimuksia.

Aineettoman omaisuuden erityisluonteisuuden vuoksi riittävän vertailukelpoisia sopimuksia voi olla haasteellista löytää. Voitonjakomenetelmä (Profit Split) soveltuu tilanteeseen, jossa DEMPE-toimintoihin osallistuu useampi yritys. Siinä aineettoman omaisuuden tuotot jaetaan yhtiöille niiden aineettoman omaisuuden kehitystyön eteen tehtyjen taloudellisten panosten suhteessa. Kun aineetonta omaisuutta siirretään konserniyhtiöiden välillä, voidaan sen hinnoittelussa voidaan käyttää tuloperusteisia menetelmiä, jotka mittaavat aineettomasta omaisuudesta saatavia kassavirtoja. Konsernin sisäisissä aineettoman omaisuuden kauppatilanteissa aineettomasta omaisuudesta maksetaan yleensä kertakorvaus. Tällöin korvauksen markkinaehtoiseen arvostamiseen voidaan käyttää samoja menetelmiä kuin toisistaan riippumattomat yritykset käyttäisivät vastaavan kauppahinnan määrittämisessä. Diskontattujen kassavirtojen menetelmä on yksi esimerkki tällaisesta menetelmästä, joka perustuu aineettomasta omaisuudesta saatavien kassavirtojen arviointiin.

Laadukas ja ajantasainen dokumentaatio on tehokas riskienhallinnan väline erityisesti sellaisille yrityksille, joilla aineettoman omaisuuden käyttö on liiketoiminnan ja arvonluonnin ytimessä. Dokumentointivelvoite korostuu aineettoman omaisuuden kohdalla, sillä sitä koskevat transaktiot ovat usein rakenteeltaan monimutkaisia osapuolten erilaisten toimintojen ja panosten vuoksi. Aineettoman omaisuuden hinnoittelu on siksi myös muita transaktiotyyppejä haasteellisempaa ja aineetonta omaisuutta koskevat transaktiot ovat alttiimpia tulkintariskeille. Siirtohinnoitteludokumentaatio toimii käytetyn hinnoittelun perusteluna ja osoittaa, miten valittu menetelmä, sen taustalla käytetyt oletukset ja taloudelliset analyysit tukevat transaktion markkinaehtoisuutta.

Siirtohinnoitteludokumentaation aineettoman omaisuuden kuvaukseen tulee sisällyttää yleistason kuvaus konsernin kokonaisstrategiasta koskien aineettoman omaisuuden kehittämistä, omistamista ja hyödyntämistä. Lisäksi siinä tulee kuvata, missä konsernin keskeisimmät tutkimus- ja kehittämistoiminnot sijaitsevat, mistä käsin näitä toimintoja johdetaan ja kuinka ne vaikuttavat konsernin aineettoman omaisuuden arvoon. Dokumentaatiossa tulee myös esittää, minkälaista aineetonta omaisuutta konsernissa on ja kuka on niiden juridinen omistaja sekä kuvata lyhyesti keskeisimpiä aineettomaan omaisuuteen liittyviä sopimuksia.

Dokumentaatiossa tulee esittää aineettoman omaisuuden arvonmäärityksen ja hinnoittelun taloudelliset perustelut, mukaan lukien valitut siirtohinnoittelumenetelmät ja mahdolliset hinnoittelun tueksi laaditut vertailuanalyysit. Dokumentaation on osoitettava, mitkä konserniyhtiöt osallistuvat DEMPE-toimintoihin ja kantavat aineettomaan omaisuuteen liittyvät taloudelliset riskit, jotta tuotot voidaan kohdistaa markkinaehtoisesti. Dokumentaatiossa on myös annettava yleisluontoinen selvitys tilikauden aikana tapahtuneista aineettoman omaisuuden siirroista, niiden osapuolista ja niiden sijaintivaltioista sekä suoritetuista korvauksista. Aineetonta omaisuutta koskevan kuvauksen tarkoitus on muodostaa läpinäkyvä ja johdonmukainen kokonaisuus, joka osoittaa, miten aineettomaan omaisuuteen liittyvät oikeudet ja sen tuottama taloudellinen arvo jakautuvat konsernissa todellisten toimintojen, riskien ja sopimusjärjestelyjen suhteessa.

Kuulostaako monimutkaiselta? Me autamme!

Asiantuntijoillamme on vahva osaaminen kansainvälisestä verotuksesta ja siirtohinnoittelusta. Autamme yrityksiä aineettoman omaisuuden siirtohinnoitteluun liittyvissä kysymyksissä, olipa kyse sitten siirtohinnoittelumallin suunnittelusta, sisäisistä sopimuksista tai verrokkianalyyseistä.