Moni suomalainen nettikasinopelaaja voi ajatella, että veroja maksetaan vain silloin, kun pelaamisesta jää kokonaisuutena voitolle. Korkeimman hallinto-oikeuden tuore ratkaisu (KHO 13.8.2026 taltio 2055/2026, julkaisematon) muistuttaa, ettei asia ole näin yksinkertainen, kun pelataan ETA-alueen ulkopuolisilla nettikasinoilla.

Ratkaisussa oli kyse Curacaon lisenssillä toimivasta nettikasinosta. Pelaaja halusi tietää, syntyykö hänelle verotettavaa tuloa tilanteessa, jossa vuoden aikana maksetut pelipanokset ylittävät saadut pelivoitot. Toisin sanoen: voiko verottaja tulla apajille, vaikka pelaaminen olisi ollut kokonaisuutena tappiollista?

Pelaajan argumentti oli yksinkertainen: jos vuoden aikana häviää enemmän kuin voittaa, verotettavaa tuloakaan ei pitäisi syntyä.

KHO ei hyväksynyt tätä näkemystä.

Ratkaisun merkittävin anti liittyy siihen, miten verotettava tulo lasketaan. Vaikka pelaaja olisi koko vuoden tasolla tappiolla, hänelle voi silti syntyä verotettavaa tuloa.

KHO katsoi, että sattumaan perustuvassa kasinopelaamisessa tulosta ei arvioida verovuositasolla, vaan käytännössä pelisessio- eli pelirupeamakohtaisesti.

Jos pelaaja esimerkiksi:

• Pelaaja tallettaa ETA alueen ulkopuolelle rekisteröidylle nettikasinolle 500 euroa.
• Hän panostaa talletetut varat ja voittaa 1 500 euroa.
• Hän jatkaa pelaamista samoilla varoilla.
• Illan päätteeksi tilillä on 800 euroa, jotka hän nostaa ulos.

Tässä tilanteessa hänen veronalainen tulonsa kyseisestä pelirupeamasta on 300 euroa.

Sen sijaan myöhemmät tappiot toisessa pelirupeamassa eivät vähennä jo syntynyttä veronalaista tuloa.

Ratkaisussa oli pelaajan kannalta myös myönteinen puoli.

Keskusverolautakunta oli katsonut, että jokainen yksittäinen voitollinen pelikierros synnyttäisi veronalaista tuloa. KHO tarkensi tätä tulkintaa ja totesi, ettei pelirupeaman sisällä syntyneitä väliaikaisia voittoja pidetä vielä veronalaisena tulona, jos ne pelataan välittömästi takaisin peliin.

Verotettavaa tuloa syntyy vasta siitä määrästä, joka pelirupeaman päättyessä ylittää sessioon sijoitetun alkuperäisen panoksen ja joka jää pelaajan vallintaan esimerkiksi noston yhteydessä.

Pelaajan kannalta kielteisempi on se, että pelaaminen voi olla koko vuoden tasolla reilusti tappiollista, mutta hän joutuu silti maksamaan veroa.

Esimerkiksi:

• Pelirupeama 1: voittoa +10 000 €
• Pelirupeama 2: tappiota -15 000 €

Vuoden nettotulos on 5 000 euroa miinuksella, mutta ensimmäisestä pelirupeamasta voi silti syntyä 10 000 euroa veronalaista ansiotuloa. Jälkimmäisen pelirupeaman tappio on lähtökohtaisesti vähennyskelvoton elantomeno.

Ratkaisu korostaa myös käytännön dokumentoinnin merkitystä. Verotuksen kannalta olennaista on pystyä osoittamaan esimerkiksi:

• milloin yksittäinen pelirupeama alkoi,
• milloin se päättyi,
• kuinka paljon pelirupeamaan panostettiin alun perin varoja,
• kuinka paljon varoja lopulta nostettiin ulos.

Mitä aktiivisemmasta pelaamisesta on kyse, sitä tärkeämmäksi nousevat kasinoiden tapahtumaraportit, tiliotteet ja muut muistiinpanot.

Ratkaisussa KHO käsitteli kyseistä toimintaa harrastustoimintana. Samalla se jättää avoimeksi yhden mielenkiintoisen kysymyksen: voiko ETA-alueen ulkopuolinen rahapelaaminen joissakin tilanteissa muodostaa tulonhankkimistoiminnaksi, jossa myös tappiot olisivat laajemmin vähennettävissä?

Perinteisesti kasinopelien verokohtelua on perusteltu sillä, että voitot perustuvat olennaisilta osin sattumaan. Tästä syystä toimintaa ei yleensä pidetä tulonhankkimistoimintana tai liiketoimintana.

Käytännössä kaikki pelimuodot eivät kuitenkaan perustu sattumaan samassa määrin. Mitä enemmän pelaaja kykenee analyysin, strategian, datan tai muun osaamisen avulla vaikuttamaan lopputulokseen, sitä kiinnostavammaksi kysymys muuttuu. Voidaanko sattuman merkitys tietyissä peleissä alentaa niin vähäiseksi, että toimintaa voitaisiin tapauskohtaisesti arvioida liiketoimintana tai ammattimaisena tulonhankkimisena? Jos vastaus olisi kyllä, seuraavaksi tulisi selvittää, miten sattuman määrää ja toiminnan aktiivisuutta mitataan ja mikä olisi sellainen mitattavissa oleva raja, jonka perusteella pelaamista voitaisiin pitää tulonhankkimistoimintana?

Tähän kysymykseen ei ole vielä selvää vastausta suomalaisessa oikeuskäytännössä. KHO:n tuore ratkaisu ei ottanut asiaan kantaa, mutta se osoittaa, että kasinopelien verotukseen liittyvä oikeustila on edelleen osittain kehittymässä.

Yllättäviltä veroseuraamuksilta välttyäkseen pelaajien on aina suositeltavaa varmistua siitä, mihin maahan pelin tarjoaja (nettikasino) on rekisteröitynyt ja miten pelaamista käsitellään verotuksessa.

Me Svalner Atlaksella avustamme asiakkaitamme myös kasinopelien verokohteluun liittyvissä asioissa.