Uusiutuvan energian hankkeissa kiinteistövero on pitkään nähty suhteellisen suoraviivaisena osana kokonaisuutta. Yksittäisen voimalan tai puiston ominaisuuksien perusteella on voitu arvioida verotaso melko luotettavasti, ja vero on huomioitu investointilaskelmissa yhtenä tunnettu kustannuseränä. Verohallinnon keväällä 2026 päivittämä ohje voimalaitosten kiinteistöverotuksesta osoittaa kuitenkin, että tämä lähestymistapa ei enää aina riitä.

Päivitetty ohje heijastaa muutosta siinä, miten kiinteistöverotuksessa ylipäätään tarkastellaan uusiutuvan energian hankkeita. Yksittäisen laitoksen sijaan katse kohdistuu yhä useammin siihen kokonaisuuteen, jossa sähköä tuotetaan, siirretään ja käytetään. Erityisesti hankkeiden välisten kytkösten merkitys korostuu tilanteissa, joissa useita toimijoita ja teknologioita sijoittuu samalle alueelle tai yhteiseen infrastruktuuriin.

Tätä kehitystä konkretisoi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO 2024:51, joka on selkeästi vaikuttanut myös ohjeen päivittämiseen. Ratkaisussa arvioitiin, milloin voimalaitoksiin voidaan soveltaa erillistä voimalaitosten kiinteistöveroprosenttia. Keskiössä ei ollut se, kuinka suuri yksittäinen voimala oli tai kuka sen omisti, vaan se, muodostivatko useat voimalaitokset tosiasiallisesti yhden kokonaisuuden sähköverkkoon liittyessään.

KHO katsoi, että niin sanottua yhteistä liittymispistettä ei tule ymmärtää kapeasti yksittäisenä teknisenä rajakohtana. Sen sijaan tarkastelussa on huomioitava koko se verkkoinfrastruktuurin kokonaisuus, jonka kautta voimalaitokset on liitetty sähköverkkoon. Kun useiden voimaloiden yhteenlaskettu nimellisteho ylitti laissa säädetyn rajan, erillisen veroprosentin soveltaminen oli perusteltua, vaikka voimalat olivat eri yhtiöiden omistuksessa.

Tämä linjaus tarkoittaa käytännössä sitä, että kiinteistöverotuksessa muodolliset rajaukset väistyvät tosiasiallisen kokonaisuuden tieltä. Sama ajattelu näkyy nyt myös Verohallinnon ohjeistuksessa.

Käytännön tasolla kokonaisuusajattelu korostuu erityisesti hankkeissa, jotka kasvavat tai kehittyvät vaiheittain. Alun perin itsenäiseksi ajateltu tuuli‑ tai aurinkohanke voi myöhemmin kytkeytyä osaksi laajempaa tuotantokokonaisuutta yhteisen liityntäratkaisun tai alueellisen kehityksen myötä. Tällöin myös kiinteistöverotuksen perusteet voivat muuttua ilman, että yksittäisen hanketoimijan oma projekti sinänsä muuttuu.

Tämä tekee kiinteistöverosta strategisemman kysymyksen kuin pelkän vuosittaisen maksun. Verokohtelu voi olla sidoksissa hankerakenteeseen, naapureihin ja verkkoon liityntään tavalla, joka ei aina ole ilmeinen, ellei kokonaisuutta tarkastella tietoisesti jo suunnitteluvaiheessa.

Kun kiinteistöverotus yhä selkeämmin perustuu toiminnalliseen kokonaisuuteen, huomio kiinnittyy väistämättä myös energiavarastoihin. Akkupuistot ovat nopeasti kasvava osa uusiutuvan energian hankekenttää, ja ne kytkeytyvät yhä useammin samaan infrastruktuuriin tuuli‑ ja aurinkovoimaloiden kanssa. Tästä huolimatta päivitetty ohje ei ota nimenomaista kantaa akkupuistojen kiinteistöverokohteluun.

Tämä herättää olennaisen kysymyksen: jos kiinteistöveron määräytymistä arvioidaan kokonaisuuden perusteella, mikä on akkupuistojen asema tässä kokonaisuudessa? Ovatko ne osa voimalaitosta, itsenäisiä rakennelmia vai jotain siltä väliltä? Ja miten niiden olemassaolo vaikuttaa kokonaisuuden verokohteluun silloin, kun ne liitetään samaan verkkoratkaisuun tuotantolaitosten kanssa?

Koska ohje ei anna näihin kysymyksiin vastausta, akkupuistojen osalta joudutaan edelleen turvautumaan yleisiin periaatteisiin ja tapauskohtaiseen arviointiin. Tämä jättää toimijoille vastuun arvioida itse, missä kohtaa varastointi asettuu kiinteistöverotuksen kokonaisuudessa.

Päivitetty ohje ja sitä taustoittava oikeuskäytäntö eivät tee kiinteistöverosta ennakoimatonta, mutta ne muuttavat tapaa, jolla ennakointi tapahtuu. Kiinteistöverotuksen lopputulos ei enää määräydy vain omien suunnitelmien ja lukujen perusteella, vaan sen taustalla vaikuttaa laajempi kokonaisuus, johon hanke sijoittuu. Tämä koskee erityisesti hankkeita, joissa tuotanto ja varastointi kytkeytyvät samaan infrastruktuuriin.

Juuri tästä syystä kiinteistöverotusta koskevat kysymykset on perusteltua esittää silloin, kun hankkeen rakenne, liitynnät ja mahdolliset varastointiratkaisut päätetään. Kun kiinteistövero määräytyy kokonaisuuden mukaan, myös akkupuistojen paikka tässä kokonaisuudessa ansaitsee tulla tarkastelluksi ajoissa.

Me Svalner Atlaksella haluamme auttaa sinua ja yritystäsi uusiutuvan energiaa koskevissa verokysymyksissä. Meihin voit olla yhteydessä myös, jos kiinteistöverotus tai verotus ylipäätään herättää kysymyksiä.

Meillä on kokonaisvaltaista osaamista uusiutuvan energia-alan hankkeiden suunnittelusta ja toteuttamisesta sekä verotuksen ja juridiikan eri osa-alueilta. Avustamme ja autamme yrityksiä ja yksityishenkilöitä asiakaslähtöisesti löytämään tilanteen kannalta parhaat ratkaisut ottamalla huomioon muuttuvan sääntelyn ja ajankohtaisen oikeuskäytännön. Keskustelemme mielellämme lisää tarjoamistamme palveluista.