Kenellä on oikeus päättää ja mistä? Osakassopimuksessa määritellään, miten hallitus muodostetaan ja onko esimerkiksi perustajilla tai pääsijoittajalla erityinen mahdollisuus ja oikeus nimittää hallituksen jäseniä, ja sitä kautta valvoa ja johtaa yhtiön liiketoimintaa tarkemmin.

Lisäksi osakassopimuksessa saatetaan määrätä, että tiettyjen päätösten tekeminen edellyttää aina vaikkapa perustajan tai sijoittajien enemmistön suostumusta. Tyypillistä onkin, että ainakin uusien osakkeiden antaminen edellyttää tietyn nimetyn enemmistön tai osakkeenomistajan suostumusta, jotta osakkeenomistajan omistuksen hallitsematon laimentuminen saadaan estettyä. Toisaalta esimerkiksi yhtiön hakeminen konkurssiin, yhtiön sulautuminen toiseen yhtiöön tai liiketoiminnan myyminen edellyttävät tyypillisesti nimenomaisen suostumuksen saamista osakassopimuksen perusteella, vaikka vastaavaa vaatimusta ei yleensä suoraan lain nojalla tarvita.

Kun näistä asioista on yhtiön osakassopimuksessa sovittu jo ennen sijoittajien mukaantuloa, muodostaa olemassa oleva osakassopimus hyvän lähtökohdan sijoittajan kanssa käytäville neuvotteluille, vaikka sijoittajat usein edellyttävätkin osakassopimuksen päivittämistä sijoituskierroksen yhteydessä.

Miten tulevat rahoituskierrokset toteutetaan? Osakassopimuksessa voidaan määrittää etukäteen, millä ehdoilla yhtiö voi hakea uutta rahoitusta ja onko olemassa olevilla osakkailla osallistumisoikeutta tai -velvollisuutta tuleviin rahoitus- tai sijoituskierroksiin.

Tavanomaisia startupien osakassopimukseen sisällytettäviä ehtoja ovat muun muassa:

• Pro rata -osallistumisoikeus: Osakkeenomistajien oikeus osallistua uusiin rahoitus- tai sijoituskierroksiin kunkin omistusosuuden suhteessa samoin ehdoin kuin uudet sijoittajat. Tämä antaa osakkaille mahdollisuuden suojata omistustaan liialliselta laimenemiselta uusien osakkeiden antamisen yhteydessä.
• Anti-dilutaatiosuoja: Sijoittajilla voi olla oikeus säilyttää suhteellinen omistuksensa saamalla lisää osakkeita veloituksetta tai huomattavan alhaiseen hintaan, jos yhtiössä järjestetään uusi rahoituskierros, jonka yhteydessä yhtiössä annetaan uusia osakkeita.

Kuten edellä on mainittu, lisäksi osakassopimuksessa sovitaan usein, että uusien osakkeiden antaminen tavallisesti edellyttää tietyn osakkeenomistajan tai tietyn osakkeenomistajien enemmistön etukäteistä suostumusta. Ennalta määritellyt tulevia kierroksia koskevat ehdot selkeyttävät toimintakenttää, jolla yhtiön johdon on mahdollista toimia ja omalta osaltaan hallita yhtiön omistusrakenteen muutoksia ja suojaamaan osakkeenomistajien intressejä.

Startupien tarinan merkittävin käännekohta on exit, jonka yhteydessä yhtiön arvo realisoidaan osakkeenomistajille. Osakassopimuksessa on tärkeää ennalta varautua erilaisiin exit-tilanteisiin, ja varmistua siitä, että osakkeenomistajilla on toisaalta velvollisuus myötävaikuttaa exitin toteutumiseen ja toisaalta oikeus osallistua muiden osakkaiden suunnittelemaan exitiin. Exit-tilanteita voivat olla esimerkiksi:

• Yrityskauppa, jossa yhtiön kaikki osakkeet tai yhtiön koko liiketoiminta myydään ulkopuoliselle taholle
• Listautuminen (IPO), jossa yhtiön osakkeet siirtyvät julkisen kaupankäynnin kohteeksi pörssiin
• Fuusio, jossa yhtiö sulautuu toiseen yhtiöön ja osakkeenomistajat saavat vastikkeeksi toisen yhtiön osakkeita
• Konkurssi tai muu toiminnan päättyminen, jolloin osakkeenomistajat saavat jako-osuutensa vasta kaikkien yhtiön velkojien jälkeen

Exitiä silmällä pitäen osakassopimukseen sisällytetään tyypillisesti ainakin seuraavat ehdot:

• Drag-along: Enemmistöosakkaat voivat vaatia, että myös vähemmistöosakkaat myyvät omistamansa yhtiön osakkeet enemmistön sopimin ehdoin. Tämä on olennainen erityisesti yrityskaupan kohdalla, sillä lähtökohtaisesti yhtiön ostaja haluaa ostaa yhtiön kaikki osakkeet, jolloin kaikkien osakkaiden on myytävä osakkeensa, jotta kauppa toteutuu.
• Tag-along: Vähemmistöosakkailla on oikeus myydä osakkeensa samoilla ehdoilla kuin enemmistöosakkaat, jos enemmistöosakkaat ovat päättäneet myydä omistamansa yhtiön osakkeet. Tämä suojaa vähemmistöä sellaiselta tilanteelta, jossa yhtiöön tulisi uusi enemmistöomistaja, jolla käytännössä olisi yksin määräysvalta yhtiöstä, mikä voi johtaa vähemmistöosakkaiden kannalta epäedulliseen asemaan.

Lisäksi exit-tilanteisiin liittyy sijoittajien usein vaatima liquidation preference -ehto, joka määrittää, missä järjestyksessä varoja jaetaan yhtiön myynnin, fuusion, purkamisen tai konkurssin yhteydessä. Tyypillisesti tämä tarkoittaa, että tietyn etuoikeuden saaneet sijoittajat saavat ensin sijoittamansa pääoman tai pääoman kertoimella tai korolla lisättynä takaisin ennen kuin perustajat ja muut osakkaat saavat osuuksiaan.

Osakassopimukseen otettavat exitiä koskevat ehdot voivat merkittävästi vaikuttaa paitsi exitin toteutumiseen, myös siihen, miten tuotot exit-tilanteessa jakautuvat, ja millä ehdoin myöhempi exit toteutetaan ja siksi niiden vaikutukset on syytä ymmärtää tarkasti jo osakassopimusta neuvoteltaessa.

Osakassopimuksessa sovitaan usein myös ehdoista, jotka koskevat yksittäisten osakkaiden ja erityisesti perustajien sitoutumista yhtiöön. Tavoitteena on suojata yritystä tilanteissa, joissa perustaja harkitsee irtautumista yhtiöstä tai siirtyy kilpailijan leipiin.

Olennaisia ja tavanomaisia ehtoja ovat:

• Kilpailukielto (non-compete): Perustaja ei saa harjoittaa yhtiön kanssa kilpailevaa liiketoimintaa omistusaikanaan eikä myöskään tietyn aikaa mahdollisen yhtiöstä irtautumisen jälkeen.
• Houkuttelukielto (non-solicitation): Perustaja ei saa houkutella yhtiön työntekijöitä, asiakkaita tai yhteistyökumppaneita mukaansa toiseen yritykseen omistusaikanaan eikä myöskään tietyn aikaa mahdollisen yhtiöstä irtautumisen jälkeen.

Lisäksi osakassopimukseen otetaan usein osakkeita koskeva vesting-aikataulu, jossa perustajan ja muiden yhtiön avainhenkilöiden omistus “kypsyy” tai vestautuu asteittain. Jos perustaja lähtee ennen kuin kaikki osakkeet ovat vestautuneet, vestautumattomat osakkeet voidaan hankkia yhtiölle takaisin, usein alennettuun hintaan. Toisaalta mahdollista on myös, että avainhenkilöllä ei irtautumisen johdosta olisi oikeutta pitää ollenkaan osakkeita, mutta vestautuneista osakkeista maksetaan parempi hinta kuin vestautumattomista. Tällaiset ehdot suojaavat yhtiötä siltä riskiltä, että avainhenkilöt irtautuvat yhtiöstä liian aikaisin ja samalla esimerkiksi aloittaisivat kilpailevan toiminnan. Tällöin yhtiön ja jäljelle jäävien osakkaiden kannalta ei ole perusteltua, että entisellä avainhenkilöllä olisi oikeus hyötyä yhtiön myöhemmästä arvonnoususta.

Tyypillisiä vestaukseen liittyviä osakassopimukseen otettavia ehtoja ovat erityisesti:

• Cliff + vesting: Ensimmäinen erä osakkeita vestautuu yhden vuoden ”cliffin” jälkeen, jonka jälkeen osakkeet vestautuvat pienemmissä erissä esimerkiksi kuukausittain. Vaihtoehtoisesti vuoden cliff voidaan jättää kokonaan pois, jolloin osakkeet vestautuvat heti alusta asti pienemmissä tasaerissä.
• Good leaver / bad leaver -ehdot: Määrittelevät, millä perusteella yhtiöstä irtautuva henkilö saa pitää omistuksensa tai menettää sen tai mihin hintaan missäkin tilanteessa irtautuvan henkilön osakkeita hankitaan takaisin (esim. irtisanoutuminen vs. sopimusrikkomus tai työsopimuksen purkaminen).

Omistuksen sitominen työpanokseen ja sitä kautta muodostuva sitouttava vaikutus on erityisen tärkeää etenkin alkuvaiheen yhtiössä, jossa yksittäisten henkilöiden panoksella on suuri merkitys yrityksen arvonkehitykselle.

Startupin menestys riippuu usein yhtiön hyväksi työskentelevien avainhenkilöiden osaamisesta ja motivaatiosta ja startupeissa onkin enemmän sääntö kuin poikkeus luoda erilaisia henkilöstön osakeperusteisia palkitsemisjärjestelmiä. Tällaiset järjestelyt, kuten ESOP (Employee Stock Option Plan) eli henkilöstön optio-ohjelma, on tärkeää huomioida jo osakassopimuksessa ja sitä kautta mahdollistaa se, että yhtiö voi palkita ja sitouttaa työntekijöitä tarjoamalla heille mahdollisuuden tulla yhtiön osakkaiksi tulevaisuudessa.

Tyypillisesti ESOP-ohjelma sisältää seuraavat elementit:

• Optioiden määrä ja kohderyhmä: Osakassopimuksessa voidaan määritellä, kuinka suuri osuus yhtiön osakkeista voidaan varata optioihin ja ketkä ovat oikeutettuja niihin. Tällä tavoin osakkeenomistajat voivat ennakoida oman omistuksensa laimenemisen optioiden antamisen seurauksena.
• Vesting-aikataulu: Kuten perustajienkin kohdalla, myös avainhenkilöille tarjottavissa optioissa käytetään vastaavantyyppisiä vesting-malleja, joissa oikeus osakkeisiin karttuu ajan myötä. Tällä pyritään vahvistamaan optio-ohjelman sitouttavaa vaikutusta ja ehkäisemään avainhenkilöiden suurta vaihtuvuutta.

Usein henkilöstön mukaan tullessa on perusteltua harkita, onko henkilöstön tarkoituksenmukaista liittyä yhtiön pääosakassopimuksen osapuoliksi ja saada sitä kautta tietoonsa salassa pidettävää ja sijoittajien kanssa sovittua tietoa, esimerkiksi liittyen perustajien osakeomistukseen. Tavanomaista onkin, että henkilöstölle laaditaan erillinen vähemmistöosakassopimus, jossa sovitaan henkilöstön osakkeisiin liittyvistä ehdoista, mutta josta on karsittu sellainen tieto, jota henkilöstön ei tarvitse osakeomistukseen liittyen saada tietoonsa.