Korkeimman hallinto-oikeuden uhkapelaajien verotusta koskeva myönteinen ratkaisukäytäntöä sai jatkoa: Ammattimainen vedonlyönti voi olla tulonhankkimistoimintaa, myös tappiolliset panokset saa vähentää verotuksessa
- Julkaistu:
Korkein hallinto-oikeus antoi 1.10.2026 ennakkopäätöksen KHO 2026:79, joka muuttaa merkittävästi aiempaa lain tulkintalinjaa siitä, miten ETA-alueen ulkopuolella harjoitettua vedonlyöntitoimintaa verotetaan. Tapauksessa oli kyse laajasta ja suunnitelmallisesta vedonlyöntitoiminnasta, jossa pelaaja oli systemaattisella, tietoon ja analyysiin perustuvalla vedonlyönnillä hankkinut oman ja perheensä toimeentulon.

Verohallinto ja hallinto-oikeus eivät hyväksyneet tappioiden vähentämistä
A oli vuonna 2020 lyönyt ETA-alueen ulkopuolisilla vedonlyöntimarkkinoilla yhteensä 2 145 erillistä vetoa. Panoksia hän oli maksanut yhteensä noin 365 600 euroa, ja palautuksia eli voittoja oli kertynyt noin 406 700 euroa.
Verohallinto oikaisi A:n verotusta hänen vahingokseen ja lisäsi veronalaiseen ansiotuloon yli 112 000 euroa. Verohallinnon ratkaisun taustalla vaikuttaa aiemmin oikeus- ja verotuskäytännössä noudatettu tulkinta, jonka mukaan vedonlyöntiä pitää arvioida vetokohtaisesti: yksittäiseen voitolliseen vetoon kohdistunut panos on vähennyskelpoinen mahdollisesta palautussummasta, mutta hävittyjen vetojen panoksia ei voida kohdistaa mihinkään historiaa voittoa tuottaneeseen tuloon, joten niitä pidettiin vähennyskelvottomina elantomenoina. Sekä verotuksen oikaisulautakunta että Helsingin hallinto-oikeus vahvistivat tämän linjan ja viittasivat muun muassa aiempaan ratkaisuun KHO 2022:60.
Lopputulema olisi ollut pelaajalle raskas: vaikka hän olisi vuositasolla jäänyt tappiolle, hän olisi silti voinut joutua maksamaan veroa voitollisten vetojen bruttomääräisestä tuotosta.
KHO linjasi: laajuus, suunnitelmallisuus ja asiantuntemus ratkaisivat
KHO kumosi sekä hallinto-oikeuden että verotuksen oikaisulautakunnan päätökset: A:n vedonlyöntitoiminta oli tuloverolaissa tarkoitettua tulonhankkimistoimintaa, vaikka se ei täyttänytkään elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä.
KHO perusteli johtopäätöstään kolmella tekijällä:
- Vaikka A:n menestyminen perustui osin sattumaan, siihen vaikutti myös hänen tiedonhankintansa ja vedonlyöntimarkkinoiden tuntemus.
- Toiminnan laajuus: yli 2 100 erillistä vetoa vuodessa ja toimintaan viikoittain käytetty, jopa 100 tunnin työmäärä.
- Toiminnan suunnitelmallisuus, joka ilmeni muun muassa systemaattisessa hinnoitteluvirheiden eli ns. ylikertoimien etsimisessä.
Näistä syistä johtuen verovelvollisella oli oikeus vähentää veronalaisen ansiotulonsa laskemisessa ETA-alueen ulkopuolella maksettujen pelipanosten koko määrä, myös hävittyjen vetojen osalta, eikä vain voitollisiin vetoihin kohdistuvaa osuutta.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Ratkaisu lieventää aiempaa, tiukasti pelisessiokohtaiseen tarkasteluun perustunutta linjaa niiden pelaajien osalta, joiden toiminta on riittävän laajaa, suunnitelmallista ja asiantuntemukseen nojaavaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että:
- Nettotulosperiaate voi tulla sovellettavaksi koko vuoden tasolla, kun aiemmin verotus saattoi kohdistua vain voitollisiin pelitapahtumiin.
- Toiminnan dokumentointi nousee entistäkin tärkeämpään rooliin – pelaajan on pystyttävä osoittamaan toiminnan laajuus, suunnitelmallisuus ja siihen käytetty asiantuntemus, jotta tulonhankkimistoiminnan tunnusmerkit täyttyvät.
- Rajanveto satunnaispelaajan ja tulonhankkimistoimintaa harjoittavan ammattilaisen välillä tulee tehdä jatkossa kokonaisarvioinnin perusteella, jossa painoarvoa annetaan erityisesti toiminnan volyymille ja systemaattisuudelle.
Samalla ratkaisu jättää auki kysymyksen siitä, missä tarkalleen kulkee raja tulonhankkimistoiminnan ja puhtaasti satunnaisen pelaamisen välillä, vastaavasti kuin aiemmin käsittelemässämme ratkaisussa ETA-alueen ulkopuolisten nettikasinoiden tappioista. Siinä KHO linjasi, että sattumanvaraisessa kasinopelaamisessa tulosta arvioidaan pelirupeamakohtaisesti eikä vuositasolla, jolloin koko vuoden tappiollinenkin pelaaminen on voinut silti synnyttää verotettavaa tuloa.
Nyt käsitellyssä ratkaisussa näkökulma on toinen: kun toiminnan taustalla on riittävä asiantuntemus, laajuus ja suunnitelmallisuus, koko toimintaa voidaan arvioida kokonaisuutena yhden tulolähteen sisällä. Tämä tulkinta on pelaajalle verotuksellisesti huomattavasti edullisempi. Näitä kahta ratkaisua kannattaakin lukea rinnakkain, sillä ne yhdessä hahmottavat nykyistä oikeustilaa rahapelaamisen verotuksessa kahdesta eri suunnasta.
Kuulostaako monimutkaiselta?
Me Svalner Atlaksella avustamme asiakkaitamme myös vedonlyönti- ja muun rahapelitoiminnan verokohteluun liittyvissä kysymyksissä, oli kyse sitten satunnaisesta harrastuksesta tai ammattimaisesta toiminnasta.